Kohti kestävää kehitystä

Porvoossa on käynnistetty maailman suurin nesteytetyn muovijätteen jalostuslaitos. Muovi on ihmisen kehittämä materiaali, jolla on ennakoitua arvaamattomammat käyttökelpoiset ominaisuudet. Niitä ominaisuuksia ei ole käytännössä millään muulla aineella. Käytettynä jätemateriaalina muovi on myös poikkeava erityisominaisuuksiensa vuoksi.

Jätemuoviongelmaan on Suomessa kehitetty jalostusmenetelmiä, joilla käytetty muovimateriaali saadaan uudelleen käyttöön. Menetelmän kehittäjän, Nesteen tavoite on saada yli miljoona tonnia jätemuovia vuodessa jalostettua v. 2030. Nyt on suoritettu koe-erän, n.400 tn, jalostus onnistuneesti. Tässä prosessissa jätemuovi nesteytetään, jolloin sen jalostaminen on mahdollista. Asiasta kertoo Nesteen öljytuotannon liiketoiminnan johtaja Jari Sahlsten.

Tämä Porvooseen valmistunut nesteytetyn jätemuovin jalostuslaitos on maailman suurin ja se on integroitu jo olemassa olevaan öljyntuotantoon. Tästä uudesta prosessista huolimatta jätemuovien mekaaninen kierrätys on tärkeää. Muovijätteen heikko laatu on suuri haitta mekaaniselle kierrätykselle. Heikko laatu tarkoitta tässä tilanteessa monikerroksisia jätemuovipakkauksia, sekamuovia ja erilaisia likaisia jätemuoveja. Näistä huonolaatuisimmat eivät ole soveliaita mekaaniseen kierrätykseen vaan päätyvät polttoon tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.

Nyt tämä uusi laitos pystyy jalostamaan vaikeasti kierrätettäviä jätemuoveja korkealaatuisiksi raaka-aineiksi, kertoo johtaja Maiju Helin Nesteen polymeerien ja kemikaalien liiketoimintayksiköstä.

Tämä nesteytetty muovijäte jalostettuna kierrätysraaka-aineeksi yhteisprosessoidaan fossiilisten tuotteiden kanssa. Sen jälkeen tämä prosessin läpikäynyt kierrätysraaka-aine yhdistetään ns. massatasemenetelmän avulla kierrätettyyn Neste RT-tm-tuotteeseen.

Tällä Neste RE-tuotteen käytöllä voidaan vähentää neitseellisten fossiilisten resurssien kulutusta yli 70 % ja kasvihuonekaasupäästöjä yli 35%, silloin kun jätteenpolton sijasta muovijäte kierrätetään kemiallisesti.

Jo heti ” muovikauden” alussa olisi pitänyt aloittaa jätemuovin prosessointi. Nythän on muovi levinnyt esimerkiksi mikromuovina ympäri koko maapallon. Muovia on jo jopa valtamerissä niin paljon, että sitä ennustetaan v. 2050 olevan merissä enemmän kuin kalaa. Nyt jo muovi aiheuttaa eläimistölle suurta haittaa ja vahinkoa. Näistä mainittakoon esimerkkinä muovipussien aiheuttamat valaiden kuolemiset tukehtumalla.

Ilmeisesti muovin kehitystä ei osattu arvioida riittävän ajoissa ennakkoon, joten oikealle ladulle ollaan pääsemässä vasta nyt. Sanoohan suomalainen sananlasku tähän sopivat sanat: ” Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

…….

Tsernobylin fissiovoimalaitoksen räjähdys v. 1986 vaikuttaa vieläkin. Itse asiassa tuolloisten viranomaistiedotusten perusteella oikeastaan laskeumaa ei ollutkaan, tai jos sitten olikin, ei siitä kuitenkaan ollut mitään vaaraa väestölle. Laskeumat levisivät kuitenkin ympäri pohjoista Eurooppaa.

Tämä Tsernobylin ydinvoimalaitoksen tuhoutuminen räjähtämällä aiheutti laajan saastumisen ensiksi alueella, johon kohdistui suora säteily. Tämän lisäksi laaja alue joutui Cesium 137:n laskeuman alueella radioaktiivisen saasteen alaiseksi. Eniten säteilyä tuli alueellisesti Euroopan pohjoisiin osiin. Tapahtuman vakavuus ei selvinnyt ilmeisesti viranomaisillekaan heti, kuten HS 26. 4 -26 kertoo. Ilman saasteisuus todettiin monissa paikoin jopa ennen viranomaisten vahvistusta.

Karmeimmat vaikutukset olivat tietysti ydinvoimalassa ja lähistöllä, jossa yritettiin sammuttaa tulipaloja. Tämä tapahtui olosuhteissa, joiden vaarallisuutta ei alkuunkaan tunnettu. Suomessakin säteilyturvakeskus tiedotti vielä lähes 3 päivää tapahtuneen jälkeen, että Suomessa ei ole vaaraa. Mitä sillä sitten tarkoitettiinkaan ilmaista. Mutta saastepilvi oli jo Suomen päällä ja valmiina laskeutumaan sateen mukana alas.

Tsernobylin ydinvoimala räjähti yöllä 26.4 1986 ja sen todettiin olleen maailman vakavimman ydinvoimalaonnettomuuden koko maailmassa. Saasteita levisi ilman mukana Ukrainan lisäksi Valko-Venäjälle ja Venäjälle. Tämän jälkeen radioaktiivinen saaste levisi pienempinä määrinä Pohjois-Eurooppaan. Siellä eri voimakkuuksina saatepitoisuutta on havaittu erityisesti maidossa, lihassa, sisävesikaloissa, riistassa ja metsäsienissä.

Tällä pohjoisella alueella todettiin lasten ja nuorten kilpirauhassyövän lisääntyneen voimakkaasti. Ydinsaasteen esiintyminen oli Euroopan pohjoisosassa kuitenkin sen verran vähäistä, että erityisiin toimiin ei viranomaisten toimesta katsottu enää aiheelliseksi ryhtyä. Ohjeita ja neuvoja kuitenkin alettiin vähitellen antaa. Huomattavaa on myös esiintymien epätasaisuus, mikä vaikeutti osaltaan konkreettisten ohjeitten antoa.

Kokonaisuutena yllätyksiä tuli paitsi kansalaisille, myös viranomaisille. Ehkäpä suurimmat yllätykset kohdistuivat pelastustöihin osallistuneisiin. Pelastus -ja sammutustöihin osallistuneista kolme kuoli heti ja 28 työntekijää kuoli lyhyen ajan jälkeen. Kaiken kaikkiaan tämä oli kova opetus vastuullisille siitä, mitä huolimattomuus ja piittaamattomuus saavat aikaan.

----------

Karhukainen on enintään 1,5 mm pitkä, sitkeä eläin. Sen uskotaan ja myös toivotaan jatkavan elämää maapallolla sen jälkeen, kun ihminen on saanut kaikki muut eläimet tuhottua. Karhukainen on asustellut maapallolla jo noin 300 000 vuotta. Tämä Tardigrada on yksi eläinkunnan pääjaksoista.

Tämä niveljalkaisille sukua oleva käsittää noin 1400 lajia, joista Suomessa löytyy noin 70. Karhukaista nimitetään eläväksi kuolleeksi, sillä se on noussut ylös kryptobioosista jopa 15 vuoden sikeäunisen horroksenkin jälkeen. Sen on todettu selviävän äärimmäisestä kuivuudesta pysäyttäen kaikki elintoimintonsa, kylmyydestä, ydinsäteilystä, nestemäisestä typestä, ja kulkemalla lehtokotilon suoliston läpi ,kertoo Tommi Vuori Jyväskylän Yliopistosta. Hän pitää ihmistä karhukaisen suurimpana uhkana.

Se on siis nukkunut ”talviunta” yhtäjaksoisesti 15 vuotta ilman ravintoa. Eräs suurimmista uhkista mikä karhukaista voi kohdata on korkea lämpötila. Jo eläinten ruumiinlämpötaso, noin + 37 aste C, alkaa olla sille liian korkea. Voitaneen todeta, että lämmitetyssä saunassa emme karhukaita tapaa. Kirjailija Satu Auvinen on tutustunut karhukaisiin ja kirjoittanut kirjan ”Maailman Viimeinen Eläin”, ( Gummerus 2026). Hän koettaa kirjailijan menetelmin lähestyä ja valottaa karhukaisten tuntematonta elämää, mikä käytännössä on kuitenkin aivan sananmukaisesti ” kätemme ulottuvilla”. Suvi Auvinen on perehtynyt karhukaisiin lukemalla ja haastattelemalla tutkijoita. Hän on tehnyt opintomatkoja Hollantiin, Saksaan, Puolaan, Japaniin ja Ruorsiin. Hän on osallistunut tieteelliseen karhukaissymposiumiin. Auvinen on yrittänyt selvittää, miten jokin niin pieni eläin voi olla niin kestävä.

--------

Voidaan sanoa, että ” aikojen alussa” eli maapallolla olio, joka muistutti ulkonäöltään jotain terveellistä salaatin lehteä. Tuolloiset asukkaat, 550 milj. vuotta sitten, eivät tienneet oliko se eläin vai kasvi. Tämän fossiilin kemiallinen koostumus tutkittiin ja havaittiin sen biomassan olevan 90 prosenttisesti kolesterolia.

Tämä olio siis todettiin eläimeksi eikä salaatinlehdeksi. Kasvit eivät sisällä kolesterolia. Tämä Dickinsoniksi nimetty eläin, niin arveltiin, tarvitsi kolesterolia näin runsaasti suojakseen. Näin totesi dosentti Reijo Käkelä Helsingin Yliopistolta. Kun maapallomme täyttyi hapella yli kaksi miljoonaa vuotta sitten, oli se myrkkyä miltei koko maapallon tuolloiselle eläinkunnalle.

Kolesterolin valmistaminen tarvitsee paljon happea. Kolesteroli puolestaan tiivistää solujen ympäröimää kalvoa rajoittaen solujen tuhoajien pääsyä solun sisälle. Näin kolesterolista kehittyi yksi elämän peruspilareista, joka on yhteistä kaikille eläimille. Sitä voidaan tämän vuoksi nimittää erääksi eläinkunnan elämän peruspilariksi, jonka varaan koko fauna rakentuu.

Kolesterolin merkitys on suuri, sillä jokainen eläinsolu tarvitsee kolesterolia. Selkärankaiset tuottavat kolesterolin maksassa. Aivoilla on oma kolesterolituotanto, joka ei ole riippuvainen eikä yhteydessä maksan tuottaman kolesterolin kanssa. Jos elimistö ei saa pidettyä yllä kolesterolitasapainoa, alkaa kolesteroli hapettua. Tällöin suonten seinämiin ilmaantuu tulehduksia ja kolesterolikertymiä. Näin siis ihmisellä voi tilanne kehittyä. Eläimillä, kuten liha syövillä hyeenoilla ja leijonilla, on tilanne vakaampi. Ne saavat luontaisesta ravinnostaan niin paljon kolesterolia, etteivät ne tarvitse ulkopuolista ” kolesterolilisäystä”.

Näillä lihansyöjäeläimillä ilmeisesti kolesterolia poistavat mekanismit toimivat riittävän hyvin. Ihminen ei valitettavasti kuulu tähän joukkoon, vaan hänen on mitä moninaisimmin keinoin pyrittävä pitämään oma kolesterolinsa tasapainossa. Ihminen kuuluu tässä mielessä enemmän kasvikuntaan, vaikka onkin todellisesti sekasyöjä. Eläinrasva nostaa valtimoiden tukkeutumista aiheuttaen hapensaannin heikkenemistä ahtautumalla. Tämän verisuonien seinämille kertyvän ahtautuman, plakin, kertyminen on vaarallinen verisuonitauti.

Vankeudessa elävien lintujen on todettu kärsivän valtimotaudeista, mitkä pahenevat iän myötä. Myös kaloilla, kuten lohilla on todettu valtimotautia, joillakin, jopa lähes kaikilla. Tässä asiakokonaisuudessa on vielä paljon tutkittavaa, mutta voitaneen todeta, että siinä on päästy hyvään alkuun.

---------

Vedyn siirtoverkko on jo valmistelussa. Reittisuunnittelu länsirannikolla ja ympäristöarviointi on täydessä käynnissä ja valmista tullee vuonna 2027. Päästöttömästi Suomessa tuotetulla vedyllä, vihreällä vedyllä, on suuri merkitys energiajärjestelmässä. Tämä luo mahdollisuuksia uusille teollisuussektoreille, jotka nyt energiamurroksen ollessa alkamassa ovat kaikin puolin merkittäviä.

Näin toteaa Gasgrid Finland Oy:stä Heli Virkki, yhtiön Vetylaakso ja Asiakashankekehitys -yksikön johtaja. Päästöttömästi tuotetulla, vihreällä vedyllä tulee olemaan tärkeä rooli suomalaisessa entisestään vihertyvässä energiajärjestelmässä. Tällä luodaan mahdollisuuksia työpaikkojen, ja investointien lisäämisen ohella myös energiaturvallisuuden ja energiaomavaraisuuden ja huoltovarmuuden kehittämismahdollisuuksien lisäämisessä.

Suomalaisessa energiatuotannossa on esimerkiksi tuulivoima. Sitä ei voida säätää eikä ennakoida suunnitelmallisesti. Tuulienergia on otettava vastaan silloin kun tuulee. Jos sitä ei pystytä varastoimaan, on tarjottu, mutta käyttämätön energia hukkaan heitettyä. Tämän vuoksi kuluttamatta jäänyt vesivoima olisi saatava varastoitua. Jos tämä ylituotantoenergia pystytään muuttamaan vedyksi, on se jo saatu taltioitua. Se voidaan käyttää myöhemmin tai siirtää toisaalle, jossa sille on arvokkaampaa käyttöä.

Käyttökelpoinen vedyn infra on jo olemassa etelän suuntaan. Suomen 1300 km pitkä maakaasuverkko on kytketty Baltian kautta Keski-Euroopan maakaasuverkkoon, kertoo Heli Virkki. Tähän putkistoon voidaan syöttää e-metaanin ohella muitakin metaaneja, myös biokaasua. Tämä suunniteltu kansallinen vetyverkko on tarkoitettu tasapainottamaan sähkön jakelun lisärakentamisen tarvetta. Se tapahtuu muuttamalla sähkö vedyksi ja siirtämällä se sitten putkea myöten käyttöpaikalle.

Pitkät matkat kannattaa mahdollisuuksien mukaa suorittaa vetysiirtona sillä se on paljon sähkösiirtoa tehokkaampaa. Vetyputki siirtää energiaa 14 kertaa tehokkaammin kuin 400 kilovoltin suurjännitelinja. Vetysiirrossa ei tapahdu energiahäviötä niin kuin sähkösiirrossa. Kaasuverkko selviää myös paljon pienemmällä maapohjalla kuin sähköverkko.

Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä -koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju – Sandkulla ry.

Lions N-piiri

Kohti kestävää kehitystä

Kohti kestävää kehitystä

Kohti Kestävää Kehitystä,

blogi 95, 22.5. 2026