Matkakirje Lvivistä

Lvivissä sota ei näy kaikkialla, mutta se on kaikkialla läsnä. Leijonien kansainvälinen humanitaarinen konferenssi kokosi meidät kuuntelemaan, oppimaan ja kysymään, miten voimme auttaa Ukrainaa juuri nyt.

LCIF Area Leader Lion Jyri Kurki | Lviv, Ukraina | 17.9.2026

Matka Helsingistä Lvivin leijonakaupunkiin alkoi lennollaVarsovaan, sieltä jatkolennolla Rzeszówiin ja lopulta bussilla Puolan ja Ukrainan rajan yli Lvivin suuntaan.

Rajalla tunnelma muuttui. Siirtyminen sotaa käyvään maahan tuntui samaan aikaan hyvin konkreettiselta ja samalla epätodelliselta.

Sota ei ollut bussimatkalla koko ajan näkyvissä, mutta sen läsnäolon saattoi havaita. Matkan varrella näkyi suojakaivantoja ja droonisuojia. Rakennuksia ja yhteiskunnan tärkeitä toimintoja oli varmistettu varavoimalähteillä. Generaattorit eivät täällä ole poikkeusolojen varuste, vaan osa arjen jatkuvuutta. Ne pitävät sairaaloita, kouluja, pelastustoimea ja muita kriittisiä palveluja käynnissä silloin, kun sähköverkko ei siihen pysty.

Bussissa PID eli entinen kansainvälinen johtaja  Marcel Daniels ja minä tutustuimme ukrainalaisiin, jotka olivat palaamassa kotiin tai matkalla tapaamaan ystäviään ja läheisiään. He eivät itkeneet eivätkä surkutelleet Ukrainaa, vaan kuuntelivat kiinnostuneina, mitä kerroimme Lionsien työstä ja matkamme tarkoituksesta. Vuosien aikana poikkeuksellisesta tilanteesta on tullut heille uusi normaali.

Yksi bussissa kohtaamistamme oli Ranskassa asuva nuori ukrainalainen nainen, joka oli matkalla tapaamaan perhettään. Hän puristi käsiämme ja sanoi: "Nämä ovat Ukrainasta ja ukrainalaisilta." Kun avasimme kätemme, kummankin kämmenellä oli kaksi pientä paperiin käärittyä makeista. Siinä hetkessä oli vaikea olla itkemättä. Pieni ele kertoi kiitollisuudesta, vieraanvaraisuudesta ja ihmisyydestä enemmän kuin pitkät puheet.

LEIJONAKAUPUNGISSA YÖHÄLYTYKSET JATKUVAT

Kun saavuin Lvivin keskustaan keskiviikkona 16. syyskuuta, vastassa oli kaunis ja elävä eurooppalainen kaupunki. Kaupunki nimettiin kuningas Danielin pojan Leon mukaan, ja leijona on yhä sen näkyvä tunnus. Lvivistä käytetään myös nimeä "pikku Pariisi". Varsinaisessa kaupungissa asuu noin 700 000 ihmistä, mutta metropolialue muodostaa yli miljoonan asukkaan kokonaisuuden. Sodan alkuvaiheessa kaupungin väkimäärä nousi sisäisten pakolaisten vuoksi lähelle miljoonaa ja  ylikin. Lvivistä tuli yksi Ukrainan tärkeimmistä ja suurimmista sisäisten pakolaisten vastaanottokeskuksista.

Vanhan kaupungin kujat, aukiot, kirkot ja eri vuosisatojen rakennukset kertovat pitkästä historiasta. Vuoden 1527 suuri tulipalo tuhosi valtaosan keskiaikaisesta kaupungista, minkä vuoksi nykyisessä kaupunkikuvassa näkyvät erityisesti 1500-luvulta eteenpäin rakentuneet renessanssin, barokin ja myöhempien aikakausien kerrostumat.

Katukahvilassa eri puolilta Eurooppaa saapuneiden leijonien kanssa istuessa on vaikea uskoa, että olemme keskellä sotaa käyvää maata. Keskustelu, nauru ja kaupungin tavallinen iltaelämä saavat sodan kuulostamaan hetkittäin kaukaiselta.

Ensimmäisenä yönä todellisuus muistutti kuitenkin nopeasti itsestään: ilmahälytykset veivät minut hotellin pommisuojaan.

Tavallinen elämä jatkuu, vaikka sen rinnalla kulkevat jatkuva varautuminen, epävarmuus ja hälytysten rytmi. Juuri tämä ihmisten sitkeys tekee vahvan vaikutuksen.

KUUNTELEMINEN ON AUTTAMISEN LÄHTÖKOHTA

International Humanitarian Conference - Lions United for Ukraine järjestetään Lvivissä nyt neljännen kerran 18.-19. syyskuuta. Konferenssissa kerron ukrainalaisille leijonille, mitä olemme tehneet heidän hyväkseen sotavuosien aikana WICTU-hankkeiden ja muun Lions-yhteistyön kautta.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin kuunnella: Mitä meidän tulisi tehdä seuraavaksi, millaista apua tarvitaan ja miten voimme toimia mahdollisimman vaikuttavasti?

Olen Ukrainassa kaikkiaan kuusi päivää, jotta aikaa jää keskusteluille, oppimiselle ja tilanteen ymmärtämiselle. Avun on vastattava todelliseen tarpeeseen - ei siihen, mitä meidän on helpointa tarjota. Siksi paikallisten leijonien, viranomaisten ja avun vastaanottajien ääni on ratkaiseva.

Lviv on leijonan kaupunki myös vertauskuvallisesti. Sen kauneuden rinnalla näkyvät rohkeus, sitkeys ja halu suojella elämää. Meidän tehtävämme leijonina on kulkea ukrainalaisten rinnalla, kuunnella ja muuttaa kuulemamme konkreettisiksi teoiksi.

"Meidän tehtävämme on kuunnella tarkasti ja muuttaa kuulemamme konkreettisiksi teoiksi."